lauantai 26. maaliskuuta 2016

Nallet

Olen aina rakastanut nalleja! Lapsena leikin mieluummin nalleilla kuin nukeilla, nalle seurasi minua joka paikkkaan.
 Olin jo vähän isompi tyttö, kun lähdettiin pyörillä siskojeni ja naapurin sisarusten kanssa mökille. Päätimme jäädä yöksi ja kotiin piti ilmoittaa. Naapurin Jaana ja minä lähdettiin soittamaan lähimmästä talosta, että isä toisi meille jotain syömistä ja muuta tarpeellista. Ennen kuin lopetin puhelun kuiskasin isälle, että toisi myös minulle nallen. Olin jo mielestäni iso tyttö ja en kehdannut sanoa kovalla äänellä, että nalle pitää olla yöllä kainalossa.





Saara Samettitassu on lapsuuteni pienin nalle ja on kulkenut minun mukanani aina.





.  
Kotini hyllyjä koristaa useampi nalle. Olen saanut tytöiltäni useamman nallen lahjaksi, ostanut ulkomaan reissuiltani ja mikä on mistäkin lähtenyt mukaani.




Kuvassa vasemmalla on äitini tekemä nalle, jonka päässä on Katariinan ylioppilaslakki. Nallen olen saanut äidiltä lahjaksi ,jokusen vuoden ennen äidin kuolemaa. Äiti teki meillle kaikille  kolmelle sisarukselle nallet ja myös itselleen. Seuraava polvi kadehti nalleja ja äidin oli tarkoitus tehdä jokaiselle viidelle lapsenlapselleen nallet, mutta ei ehtinyt saada valmiiksi. 

Katariinan ylioppilaslakkiin liittyy myös tarina: siskoni Tuulikki pääsi ylioppilaaksi 1984 ja meidän Katariina oli noin puoli vuotias. Äitihän rakasti kaikkea käsillä tekemistä ja päätti tehdä myös Katariinalle ylioppilaslakin. Ylioppilasjuhlassa ylioppilaiden laittaessa lakit päähän, myös meidän Katariinalle laitettiin lakki päähän.

1 kommentti: